Nimeni on Saija Atrava, valmistuin huonekalupuusepäksi vuoden 2021 lopussa.
Olen myös tänä vuonna 50 vuotta täyttävä perheenäiti joka teki suuren elämänmuutoksen vielä näin keski-iässä.
Muutos oli suuri verrattuna entiseen, olen työskennellyt 21vuotta ensin erilaisissa myynnin ja markkinoinnin tehtävissä, sitten backofficetehtävissä sekä viimeisenä työnantajani IT-osastolla projektitöissä. Viimeiset reilut 10 vuotta siis lähinnä istumatyötä suuressa avokonttorissa.
Nyt työskentelen puuseppäyrittäjänä pienellä verstaalla, istun päivän aikana lähinnä vain lounaspöydässä, muuten ei juurikaan tule istuttua.
En palaisi vanhaan enää mistään hinnasta.
Miksi?
Koska mielestäni yksi tärkeimmistä asioista elämässä on tehdä työtä joka tuntuu omalta ja mielenkiintoiselta. Minulle se oli siirtyminen konttorityöstä fyysiseen tekemiseen, jollekin toiselle se voi olla juuri päinvastoin.
Vaikka pidin työstäni aikaisemminkin, ja vaikka sain tehdä palkkatyössäni paljon erilaisia mielenkiintoisia tehtäviä, jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä että elämässä pitäisi vielä ehtiä tekemään jotain ihan muutakin kuin istua kaiket päivät konttorilla läppärin edessä.
Käännekohta oli vuorotteluvapaa jonka otin 6kk ajalle remontoidakseni juuri ostamaamme 70-luvun omakotitaloa. Sen puolen vuoden aikana sain tehdä työtä jossa kädenjälki näkyi heti konkreettisesti ja samaan aikaan tutuistuin puun työstämiseen ja puusta rakentamiseen. Vuorotteluvapaan aikana tuli maalattua talon ulkoseinät ja kunnostettua ikkunat.
Pihaan ilmestyi samana kesänä vielä pari terassia ja joukko kaikenlaisia portteja, siltoja, aitoja, lyhtyjä jne...
Kierrätysajatus alkoi kiinnostaa kun satuin näkemään facebookryhmässä jonkun joka halusi eroon omakotitalotyömaalta ylijääneistä sokkelin valumuotissa käytetyistä laudoista. Sattui vielä olemaan ihan lähellä ja ilmoittaja lupasi tuoda lautakasan suoraan pihaan. Ajattelin että no mutta näistähän saisi kehitettyä vaikka mitä kivaa pihaan, ja tulihan niistä sitten vaikka mitä. Ensin syntyi pieni puuvaja, sen jälkeen useampi penkki ja vielä paljon muutakin.
Siinäkohtaa puu materiaalina vei sydämen ja vuorotteluvapaan jälkeen vanhaan työhön palaamisen sijaan lähdinkin opiskelemaan puusepäksi. Päätös jota en ole katunut päivääkään.
En tiedä, olisinko päättänyt lähteä puusepäksi opiskelemaan, ellei se joku olisi tuonut isoa kasaa epämääräisia lautoja pihaan joista pystyi kehittelemään kaikenlaista mielenkiintoista. Joskus jonkun ihmisen pieni teko voi muuttaa toisen ihmisen koko elämän.
Ja niin, se taloremonttihan on vieläkin kesken.
Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, niinhän sitä sanotaan.